God Morgon!

 

#Jerry#

 

Jatkan sen muistojen arkun kannen raottelua vielä. Se oli kymmenisen vuotta sitten, yks helteinen heinäkuun lauantai. Meidän lauma laskettiin pihalle ja siellähän seisoikin noi kaks uutta tyyppiä. Siinä ne päällisteli ja ihmetteli, kun hilpastiin porukalla ja lujaa ulos. Mä arvasin heti, millä asialla ne olivat ja kävinkin merkkaa sen toisen - nostin rennosti koipee ja pissata luikautin sen tädin nupukkinahkaisille purkkareille.... 😛‼️⁉️☠ Oih, se oli rakkautta ensi silmäyksellä ❤️  Eihän siinä mennyt ku viikko, niin tätä poikaa vietiin - Ylöjärveltä Espooseen.

Kyllähän mua jännitti! Ihan kokonaan uus ympäristö ja mä olin ihan yksin kotona, ilman niitä muita karvakuonoja ja kukaan ei tökkinyt mua? Mut, ei myöskään jelppinyt tai ollut tukena ja turvana... Tuli vähän niinku orpo fiilis? Mä niin älyttömästi oisin, ja vieläkin haluaisin tutustuu muihin koiruuksiin tai vaikka katteihin, mutten vaan uskalla! En kertakaikkiaan uskalla, enkä tiedä mitään muuta keinoa tapaamisissa kuin räyhätä tai käydä äkisti ja vaan hetkeksi kiinni 😞 Sen taidon opin, kun jouduin itseeni puolustaa, valitettavasti.

Mä olin siis vajaa nelivuotias reipas nuori mies ja täynnä uhmaa ja intoa, jolla peitin kaiken sen ujouden ja pelkoni. Olin kyllä semmonen remmiräyhä, että tyyppien hermot on ollu todella koetuksella... Nyt, näin vanhempana ja viisaampana jopa ihan hävettää se sekoiluni. Ettekä ees tajuu kuinka monta eri asiantuntijaa on yrittäny selvittää ja helpottaa mun angsteja - mörköjä! On kokeiltu koirapsykologia, koiranomia, koirakouluttajaa ja erikoistunutta koirakouluttajaa... Huh! Mitä juttuja oon kokenutkaan kaikkien vuosien varrella - niist joskus sit enempi. Mut nyt, voin sanoo tassu sydämmellä, luotan täysillä tähän mun jengiin ja pärjään koirakohtaamisissa. Enkä mä sitten kuitenkaa haluu itselleni oikeita koirakamuja, mulle riittää Froggy & Spotty & Täplä & Jello & Pertsa ja muut pehmot himas :)) :"

Kivat perjantait kaikille! :!

#päikkäreillä#