What's up man?                                      

Tänään mä kerron jotain itsestäni - raotan vähän mun muistojen arkkua- vaikken mä ihan hirveesti sielt kyllä mitään muistakkaan - enkä haluukkaan muistaa? Eikä noi tyypitkään tiedä lähes tulkoonkaan kaikkee mitä siellä mun kasvatuskodissa tapahtui. Mut, jotkut asiat silloin youngsterina oli niin pelottavia, et ne jätti muhun pysyvät jäljet.

Jerry_Cotton.jpg

#youngster#

No, meitähän asui siel kodissa niinku puol sukuu. Parhaimmillaan meitä oli kait kymmenenkin - oli faijaa, tätii, siskoo, veljee, serkkuu ja mummoo. Ja ketä muita? Mutta, mun isä, oli oikeesti tosi kova äijä ja pahin kiusaaja! Se vähän niinku sekos aina kun tytöillä oli juoksuaika ja silloin tää poika sai kyytii! Mul on vieläki arvet mun silmäkulmissa muistoina meidän yhteiselosta faijan kaa. Pahimmat arvet kuitenkin jäi mun sieluun. Mä olin aina varuillani, mistä joku hyökkää mun päälle - pahnan pohjimmainen kun olin kuurouteni vuoksi... Välillä mua eristettiin pieneen saunaan mun tädin kaa, ettei laumanjohtajan ollessa duunissa, olisi syntynyt niit karseita tappeluita. Meil ei voinu olla koskaan leluja tai luita järsittäviksi. Voisko pateettisesti todeta, et kaikki lelut oli puisia ja nekin patterin välissä...?

Noi ongelmat meidän laumassa olivat koirien oikeesti niin valtavat, että sen laumanjohtajan - kasvattajan päätös oli luopua musta, viedä mut piikille tai saada mulle kuurolle koiralle uus koti. Tiedätte, miten mun kävikään. Huomenna siitä lisää!

Topakkaa ja touhukasta torstaita! 

ps. pikkusen muuten hävetti - ilmoilla on tuulipuvun kahinaa.... mulle on puettu se hemmetin rakkitakki tonne sateen nuhjuiseen ulkoiluun ⁉️‼️😁