Hey Hoy kaikille! <(^.^)>

Täällä sitä ollaan ja jostain pitäisi aloittaa... Noh, lähetäänkö vaiks liikkeelle siit mitä täällä blogissa tapahtuu ja kuinka. Otetaanko kunnianhimoinen haastis ja yritetään kirjoittaa 365 päivää, everyday jotakin siitä mitä mun lurppakorvien välissä kulloinkin liikkuu ja mitä mä ulkomaailmasta havannoin? Lyhyemmin tai pidemmin, fiiliksist riippuen. Jokaisest kommentista, heränneestä 'keskustelusta' heitän helpolla yläfemman, jonka ihan koirien oikeesti muuten osaan tehdä. Totta on! Käytän mielelläni omakeksiämiäni tai lainaamiani nimityksiä, kuvituksia etc. MUTTA, tekstini ei koskaan ole tarkoitus mollata, aliarvioida tai loukata ketään rotuun, sukupuoleen, ulkonäköön tai muuhun vastaavaan liittyen.

#handsome_selfie#

Mä mietin aamulla, et meillä on henkilökunnalla havaittavissa ihan   selkeenä jotain kaamosväsymystä tai sen tapaista. Jengi ei meinaa jaksaa nousta ylös ajallaan, ei sitten millään. Ja arvatkaa onks meitsillä niinku tassut ristissä pitkän yön ja unien jäliltä? Eikä toi mun eturauhanenkaan enää ole kuin nuoremmilla sälleillä!

Tänäkin aamuna, taas oottelin ihan hissukseen ja rauhassa eteisessä, että se täti heräisi ja lähtisi mun kaa ulos... Ette voi uskoo kuinka hitaasti se raakku pääsee käyntiin! OMG, et joku vähän innokkaampi kamu saattaisi jo luikauttaa siihen Vallilan nukkamatolle, mut en mä! Sieltä se sit puolipökkyrässä hissukseen hiihtelee alakertaan ja ihan pokkana, täysin pokkana vaan kaataa kahvit mukiin? Tajuuttekst te, no mä en kyl oikeesti tajuu! Ihan rauhassa juo kahviinsa ja availee sikkuroisia silmiään ja mulla AIVAN kaamee kupla otsassa! Onneksi mä tiedän konstin mikä tehoo ja saa vähän vauhtia - alan pyöriä hullun ympyrää siinä Vallilan matolla ja tehosteeksi mielenvikast haukuntaa... Hih! Jo tulee vauhtia, mut tulee muutama kova sanakin. Se ei nimittäin siedä aamuisin kovaa meteliä ja mitään äkkinäistä, sen kun täytyisi saada rauhassa ja ihan rauhassa herätä uuteen aamuun oman aikataulunsa mukaan. Jep jep, vähän itsekäs tyyppi vai mitä!

Tänään törmättiin sit aamusta yhteen pikku räksyyn, olikohan Yorkki tai joku sen tapainen. Mä hillitsin itseni, koska enhän mä viittiny alkaa riehuu tommosen pikkusen, taskuun mahtuvan ponnaripäisen pikkurekun vuoksi! Hihnan päässä käsi meni taas taskuun ja ai että, chicken fillee namut tippui mun suuhun >:) XD :D Mun ei tarvi muuta kuin ottaa se ilme - katsoo silmiin - eikä haukkua tai hyrrätä... No mut poikkeuksellisesti uninaama hihnan päässä alkoi jutskata sen rekun ja sen hihnan pään kanssa. Heitti jopa sille piskuiselle rakillekin namia  - MUN NAMIA! Oli vissiin sit hyvä aamu...;)

 

Mut joo, muikkarina vaan aattelin, et huomioikaa meidän koiruuksien palvelusväki, et vanheneva koiruus ei ehkä jaksa enää niin pitkiä tarvevälejä kuin nuoremmat lajitoverinsa. Sitten syystä jos toisestakin voi meitä janottaa enempi kuin 'lääkäri määrää', eli check this out - onko riittävästi raikasta vettä tarjolla ja toisakseen vaatiiko lisääntynyt juominen ehkä kuntotarkistusta tmv. HAU ja JOU! Nyt käyn koisii päiväksi, et olen sit asemissa venailemassa, kun palvelusväki saapuu duunista mua ruokkii - pissattaa ja rapsuttaa!